Koiramaista musiikkia

Silmien parantelua

Silmätippoja on laitettu nyt kolmatta päivää.

Ne ovat auttaneet ihmeen nopeasti, sillä

silmät pysyvät jo auki ja koirakin on pirteämpi.

Oikeassa silmässä on pinnassa vielä harmautta, 

mutta sekin on huomattavasti vähentynyt.

Nyt jaksaa jo mutustella siili-leluakin, 

eikä tarvitse enää pitää kauluria.

Sairastamista

Kille-parka on saanut silmätulehduksen. 

Oikeassa silmässä on myös haava, 

eikä tiedetä kumpi oli ensin, haava vai tulehdus.

Eläinlääkäri oli lappuihinsa kirjoittanut, että vasen silmä olisi terve, 

mutta ei tuo mielestäni terveeltä näytä.

Tässä kuvassa oikea silmä on kiinni ja

vasen selkeästi punainen ja turvonnut.

Kauluri ei alkuun tuntunut mukavalta.

Nyt Kille kuitenkin antaa sen olla, 

vaikkakin törmäilee välillä huonekaluihin.

Myös juominen tuottaa pieniä ongelmia, 

joten vesikuppi piti vaihtaa niin suureen, 

että koko kauluri mahtuu sinne juomisen aikana.

Silmätulehdus taitaa vetää voinnin väsyneeksi, 

sillä Kille on nyt pari päivää pääasiassa levännyt kaikessa rauhassa.

Nyt ei muuta kuin lepoa ja lääkettä, 

jospa vointi alkaisi näillä keinoin piristyä...

Täytyyhän sitä levätä että jaksaa...

Kille on kova poika nukkumaan, 

sillä sen verran paljon tulee touhuttua päivän aikana, että lepoakin kaipaa.

Seuraavassa muutamia mielikuvituksellisimpia nukkumistyylejä, 

joita koira-ystävä on kehittänyt lähiaikoina.

Niska melkein rentona.

Mahaa viilentämässä.

Huuli rullalla.

Nenä suojattuna.

Olohuoneen korkeimmassa ja pehmoisimmassa kohdassa, sohvan selkänojalla.

Muuten vain suloisesti.

Portaiden nurkassa.

"No mitä?"

Porrasepisodi

Killen häkissä on kopin oven alla irtonainen porras, 

josta koiran olisi tarkoitus astua koppiin.

Mielestään Kille ei ilmeisesti tarvitse moista hökötystä, 

sillä sille on löytynyt parempaakin käyttöä - 

porrasta on nähkääs mahdottoman mukava riepotella ympäri häkkiä.

Jokin aika sitten leikki laajeni häkin ulkopuolellekin.

Lähtötilanne näkyy alla olevassa kuvassa.

Porras oli ollut ylösalaisin Killen kaivaman kuopan vieressä.

Kaivuu-urakan aikana porras oli täyttynyt hiekalla.

Kun tulin töistä, koira lähti innoissaan vetämään hiekasta täyttä porrasta pitkin pihamaata.

Puinen porras on aika painava jo itsessään, saati sitten täynnä hiekkaa.

Se ei kuitenkaan menoa haitannut.

Kille päätti viedä portaan vielä kauemmaksi häkistä...

... ja sai portaan lopulta käännetyä ympäri, jolloin hiekat levisivät nurmikolle.

Kun kutsuin Killen sisään, 

se näytti siltä kuin olisi yhtäkkiä muistanut jotakin:

Porras! Sehän se meinasin unohtua.

Koira juoksi pikapikaa hakemaan leikkikalunsa, 

raahasi sen talon rappusia ylös

ja veti eteiseen asti.

Viimeiset ilottelut portaan kanssa tapahtuivat sisätiloissa.

Näin ylpeän näköisenä Kille vielä esitteli porrastaan, 

ennenkuin emäntä pilasi ilon 

ja palautti portaan häkkiin.

Kadonneiden kuppien arvoitus ratkennut

Killen ruoka- ja juomakupit olivat taannoin mystisesti kadonneet.

Voit lukea tarinan alun täältä.

Kaikki kolme kuppia löytyivät lopulta syvästä kuopasta, 

jonka Kille oli kaivellut häkissä.

Jälleen tänään aamuruokakuppi oli kuopan pohjalla, 

ja päälle oli jo alettu kasata peitteeksi hiekkaa.

Mikäpä sen mukavampaa kuin riepotella ruokakuppeja päivän ratoksi! 

Lelujakin Killellä on kopissa, 

mutta ne eivät kiinnosta ollenkaan niin paljon kuin muut touhut.

Mieluisiin häkkitouhuihin kuuluu tosiaan kuoppien kaivelu. 

Sitäkin hauskempaa on koittaa saada isoja kiviä hampailla ylös  kuopan pohjalta.

Mikäli kivi ei suosiolla nouse kuopasta, 

Kille nousee kuopan reunalle ja haukkuu kivelle käskevästi pää kuopassa.

Tähän mennessä kivet eivät ole vielä tällä tekniikalla nousseet, 

mutta kenpä tietäisi mitä tuleman pitää...

Metsällä

Kille pääsi iltametsälle eilen.

Jäniskin tuli, mutta se ei ollut Killen ajusta, 

vaan sattui muuten vain kohdalle.

Kille ajoi toista jänistä parinkymmenen minuutin ajun, 

ja siihen perään vielä kymmenen minuutin pätkän.

Matkalla metsään.

Metsän siimeksessä.

Kotimatkalla.

Metsätaidetta.

Kadonneiden kuppien arvoitus

Killen kolme ruoka- ja juomakuppia ovat mystisesti kadonneet.

Vahva epäilys on, että joku karvainen otus on vienyt kupit koppiinsa sisälle.

Aamulla laitoimme sisällä käyttämämme juomakupin häkkiin, 

kun muita kuppeja ei ollut löytynyt mistään.

Kotiin tultuamme huomasimme, että kuppia oli pyöritelty ympäri häkkiä, 

eikä siinä ollut enää lainkaan vettä jäljellä. 

Kun päästin koiran häkistä sisälle, se katosi. 

Alkoi kuulua kolinaa.

Saunasta.

Menin kurkistamaan saunaan.

Killehän se siellä oli kaikessa rauhassa juomassa vettä saunakiulusta.

Juotuaan se hyppäsi tyytyväisenä lauteilta alas ja
lähti etsimään lelua.

Pitihän se jotain keksiä, 

kun vesikuppitilanne oli mennyt niin vallan huonoksi.

Tervetuloa Killen blogiin!

Tästä blogista löytyy Killen kuulumisia niin koira- kuin ihmissukulaisille.

Kille on seura- ja metsästyskoira, joten blogissa käsitellään

molempia näkökulmia sen elämästä.

Metsästyksestä en itse paljoakaan ymmärrä, 
mutta kerron Killen metsäreissuista sen, mikä minusta on mielenkiintoista :)

Tervetuloa seuraamaan Killen kommelluksia! 

Täällä pääset tutustumaan Killeen tarkemmin.

Kille (5 kk) mutustamassa teddykarvaa, joka on lähtiäislahja kasvattajalta. 

Kille (5 kk) mielipuuhassaan - vallattoman leikin tiimellyksessä isännän kanssa.

Kille joulukuusen alla viettämässä ensimmäistä jouluaan 6 kk ikäisenä.