Kille 3 vuotta

Kille täytti tänään kolme vuotta! 

Olen monena vuonna ollut aikeissa tehdä Killelle kuuluisan koirien synttärikakun - maksalaatikon oikealla määrällä nakkeja. Eka vuonna olin ulkomailla ja viime vuonna en muistanut muuten vain. Tänään vihdoin Kille pääsi makoisan kakkuiltapalan äärelle.

Ensin odotettiin kärsivällisesti....

Sitten päästiin maistelemaan. Kille ei ollut koskaan ennen syönyt maksalaatikkoa. 

Nuoli maksalaatikon nakkien ympäriltä hyvin järjestelmällisesti.

Kun nakit jäivät lautaselle, se vielä puhdisti ne huolella. Sitten piti vähän leikkiä nakeilla, hypellä edestakaisin, heitellä niitä ja sen sellaista! 

Sittenpä ne piti vielä viedä petille, kuten muutkin suuret aarteet. Loppujen lopuksi nakitkin tuli syötyä. Olivat kai niin suurta herkkua, että niitä piti kohdella hieman erityisemmin!

Koiramaisia käsitöitä

Uusi koiranpeti

Killen vanha peti oli jo parhaat päivänsä nähnyt, 

joten surautin siihen uudet päälliset.

Vanhasta pedistä muistoksi jäi vain beige tassukoriste.

Uusi peti kelpasi niin hyvin, 

että oli vaikea saada otettua kuvaa ilman Killeä.

Kun vihdoin kävi lupa uudelle pedille, 

niin jopa uni maittoi.

Teline koiranjätöspusseille

Tällaisia varmaan myydään kaupossakin (?), 

mutta päätin itse tehdä säilytyssysteemin koiranjätöspusseille.

Tämä killuu kätevästi eteisessä, koska joka ikinen kerta, 

kun on menossa ovesta ulos 

koira hihnassa, 

kengät jalassa ja 

vauva vaunuissa...

niin kuinka ollakaan: 

kakkapussi on edelleen keittiön pussivarastossa, 

niinkuin kaikki muutkin pussit! Argh. 

Vaan eipä enää. 

Nyt on pussit kreivin aikaan saatavilla.

Huonomuistisen pelastus.

                            

Kille hiihtoreissulla

Kille on käynyt tätänäkin talvena hiihtelemässä.

Nyt on ollut hienot hankikantokelit ja aurinkokin on suosinut.

Metsäsuksien edellä on hyvä viilettää pitkin maita ja mantuja!

Koiramaista talvitunnelmaa

Koiran mielestä parasta talvessa on...

...juosta lumikinoksissa.

Ihan vaan juoksemisen ilosta!

Ja etsiä itselleen "pieni keppi", jota raahailla ympäriinsä.

(Onkohan joku käynyt varkaissa halkovarastossa.... hmmm...)

Kun pientä keppiä on noudettu tarpeeksi, 

niin se haudataan lumeen huolellisesti.

Jos isäntäväki näyttää tietävän piilon, 

niin keksitään uusi piilo.

Ja haudataan taas.

Ja uudelleen haudataan myös joka kerta, 

kun itse kuljetaan piilon ohi.

"Jos minä tiedän, 

niin joku muukin voi tietää", 

miettii Kille.