maanantai 15. joulukuuta 2014

Killelle kolmas jänis



Viikonloppuna saatiin Killelle kolmas virallinen kaato.
Tässä otoksia ylpeästä koirasta saalistaan tutkimassa.
















lauantai 22. marraskuuta 2014

Killelle toinen kaato



Tänään saatiin Killelle toinen virallinen kaato.
Ensimmäinen tuli vuosi sitten, ja sen jälkeen on saatu 
muutama Killen ajosta kaikonnut jänis kaadettua.




Tänä syksynä Killellä on ollut jo useampia tunnin-kahden tunnin ajuja.
Metsäreissu oli tällä kertaa varsin tapahtumarikas, 
mutta koira ja isäntäväki olivat tyytyväisiä lopputulokseen.




Tässä innokas ajuri ajon jälkeen.




keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Missä koira?



Muutamina hiljaisina hetkinä on tullut ihmeteltyä, että mitähän koira mahtaa puuhata, 
kun on yhtäkkiä niin kovin hiljaista...

Viime aikoina Kille onkin keksinyt muutamia ihan uusia ajanviettopaikkoja.

Tänään Kille oli kiivennyt omin toimin työpöydälle.
Ulkoa kuului aiemmin jotain omituista ääntä ja
Kille vaikutti levottomalta ääntä kuunnellessaan.
Olisihan se pitänyt arvata, 
että tarvittaessa löytyy aina jokin keino nähdä mitä ulkona tapahtuu.





Kun komensin Killen alas, 
niin se päätti jäädä hetkeksi istumaan työtuolille ihan protestin vuoksi.




Eilen koira löytyi yllättäen saunasta.
Olimme saunoneet useampana edellisenä päivänä peräkkäin.
Eilen illalla Kille varmaankin tuumi, 
että samaa saunomistahtia jatketaan edelleen
ja hiippaili kuuden maissa jo valmiiksi saunan lauteille pötköttämään.





lauantai 27. syyskuuta 2014

Silmien parantelua



Silmätippoja on laitettu nyt kolmatta päivää.
Ne ovat auttaneet ihmeen nopeasti, sillä
silmät pysyvät jo auki ja koirakin on pirteämpi.
Oikeassa silmässä on pinnassa vielä harmautta, 
mutta sekin on huomattavasti vähentynyt.



Nyt jaksaa jo mutustella siili-leluakin, 
eikä tarvitse enää pitää kauluria.





perjantai 26. syyskuuta 2014

Sairastamista



Kille-parka on saanut silmätulehduksen. 
Oikeassa silmässä on myös haava, 
eikä tiedetä kumpi oli ensin, haava vai tulehdus.



Eläinlääkäri oli lappuihinsa kirjoittanut, että vasen silmä olisi terve, 
mutta ei tuo mielestäni terveeltä näytä.

Tässä kuvassa oikea silmä on kiinni ja
vasen selkeästi punainen ja turvonnut.






Kauluri ei alkuun tuntunut mukavalta.
Nyt Kille kuitenkin antaa sen olla, 
vaikkakin törmäilee välillä huonekaluihin.

Myös juominen tuottaa pieniä ongelmia, 
joten vesikuppi piti vaihtaa niin suureen, 
että koko kauluri mahtuu sinne juomisen aikana.



Silmätulehdus taitaa vetää voinnin väsyneeksi, 
sillä Kille on nyt pari päivää pääasiassa levännyt kaikessa rauhassa.

Nyt ei muuta kuin lepoa ja lääkettä, 
jospa vointi alkaisi näillä keinoin piristyä...



tiistai 23. syyskuuta 2014

Täytyyhän sitä levätä että jaksaa...



Kille on kova poika nukkumaan, 
sillä sen verran paljon tulee touhuttua päivän aikana, että lepoakin kaipaa.

Seuraavassa muutamia mielikuvituksellisimpia nukkumistyylejä, 
joita koira-ystävä on kehittänyt lähiaikoina.


Niska melkein rentona.




Mahaa viilentämässä.




Huuli rullalla.




Nenä suojattuna.




Olohuoneen korkeimmassa ja pehmoisimmassa kohdassa, sohvan selkänojalla.




Muuten vain suloisesti.



Portaiden nurkassa.



"No mitä?"




lauantai 20. syyskuuta 2014

Porrasepisodi



Killen häkissä on kopin oven alla irtonainen porras, 
josta koiran olisi tarkoitus astua koppiin.

Mielestään Kille ei ilmeisesti tarvitse moista hökötystä, 
sillä sille on löytynyt parempaakin käyttöä - 
porrasta on nähkääs mahdottoman mukava riepotella ympäri häkkiä.

Jokin aika sitten leikki laajeni häkin ulkopuolellekin.
Lähtötilanne näkyy alla olevassa kuvassa.
Porras oli ollut ylösalaisin Killen kaivaman kuopan vieressä.
Kaivuu-urakan aikana porras oli täyttynyt hiekalla.




Kun tulin töistä, koira lähti innoissaan vetämään hiekasta täyttä porrasta pitkin pihamaata.



Puinen porras on aika painava jo itsessään, saati sitten täynnä hiekkaa.
Se ei kuitenkaan menoa haitannut.









Kille päätti viedä portaan vielä kauemmaksi häkistä...






... ja sai portaan lopulta käännetyä ympäri, jolloin hiekat levisivät nurmikolle.



Kun kutsuin Killen sisään, 
se näytti siltä kuin olisi yhtäkkiä muistanut jotakin:
Porras! Sehän se meinasin unohtua.

Koira juoksi pikapikaa hakemaan leikkikalunsa, 
raahasi sen talon rappusia ylös
ja veti eteiseen asti.



Viimeiset ilottelut portaan kanssa tapahtuivat sisätiloissa.







Näin ylpeän näköisenä Kille vielä esitteli porrastaan, 
ennenkuin emäntä pilasi ilon 
ja palautti portaan häkkiin.